tiistai 11. marraskuuta 2014

Bremen, mukavan lähellä

Olimme puolisoni kanssa Bremenissä ensimmäistä kertaa nyt marraskuun alussa. Itseasiassa palasimme tänään reissusta kotiin. Tämä postaus keskittyy matkaamiseen, seuraavissa postauksissa enemmän itse Bremenistä.

Ihana kaunis kaupunki, todella mukavan lähellä! Erityisesti koska asumme Tampereella, ja Ryanair lentää Tampereelta Bremeniin parissa tunnissa. Matkustaminen kävi nopeasti ja vaivattomasti! Varsinkin kun kaupungin bussiuudistuksen jälkeen pääsee kotoamme TKL:n kyydissä suoraan Tampere-Pirkkalan lentoasemalle. Matkakortilla bussimatka maksoi 1,74€ :)


Ryanairilla lähes kotiovelta kotivelle :)
Ryanairin matkustamo ja penkit eivät ole maailman
mukavimmat, mutta parin tunnin lentomatka
sujuu ongelmitta
Herkullinen hattarapilviverho
Bremen
Weser -joki kulkee Bremenin läpi,
 laskien Bremerhavenissa Pohjanmereen
Bremenin lentokentän vierestä
 kulkee ratikkalinja
Bremenin lentokentän ratikkapysäkin maisemat
Ratikka nro 6 kulkee lentoasaemalta keskustaan.
Ainakin lauantai-iltapäivisin se kulki 10min välein
Ratikat olivat tosi siistejä,
saksalaiseen järjestelmälliseen tapaan
Tämän lähemmäksi ei varmaan pääse oikein millään.
Ratikkapsysäkki oli hotellimme vieressä
Niinpä ei matkalaukkuja lähteissäkään
tarvinnut kauas rai'ata :)
Tiistaiaamulla kotiinlähteissä ratikka nro 6
kulki aikataulun mukaan 6 minuutin välein
Alle tunti hotellilta lähdön jälkeen
istuimme koneessa, lähdössä nousukiitoon
Ja jo parin tunnin lennon jälkeen laskeuduimme
Pirkkalaan, vain bussimatkan päähän kotoa...
Juuri tämän helpompaa tai nopeampaa ei matkustaminen juuri voi olla! Seuraa matkassani, seuraavissa postauksissa kerron Bremenin nähtävyyksistä, pubeista, ruokapaikoista, ja ToDo -asioista, joita emme vielä tällä kertaa kokeneet... jotain pitää aina jättää kokematta, jotta pääsee takaisin :)

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Ruokaa Roomassa

Italialainen ruoka on mielestäni erittäin hyvää, sitä samaa oli odotettavissa Roomassa. Ravintoloita on runsain mitoin, siis VALTAVASTI. Valitsimme kohteen välillä nenätuntumalla ja välillä hakeuduimme seuduille (esim Trastevere), jossa Pienen matkaoppaan mukaan oli suositeltavia ravintoloita. Turisteille tarkoitettuja ravintoloita "Turist Menu"ineen kannattaa vältellä. Maut ei välttämättä hivele, ja hinnat on huipussaan. Tai voi löytää edullisenkin turistimenuunkin, mutta silloin syömisen varaan ei kannattane laskea kuin vatsan täyttäminen ja nälän tyydyttäminen. Tyypillisen turistiravintolan löydät helpoiten hyvin läheltä kuulua turistikohdetta ja Piazzoilta. Sisäänheittäjä on kuulemma huono merkki :) 

Ainoa, mikä Roomassa on surkeaa, on aamupala! Italialialainen aamupalakulttuuri on aika olematon! Kunnon aamupalaa ei oikein tahdo saada edes rahalla. Roomasta EI siis löydy herkullisia aamupalakuppiloita tai -menuita. Roomalainen aamupala on kuppi kahvia ja makeahko voisarvi, lähikahvilasta ohimennen napattuna! Ja kahviloitahan Roomassa riittää.



Oman hotellimme aamupala olikin siis VARSIN vaatimaton, mutta tyypillinen italialainen. Lasi mautonta punaista mehua, muoviin pakatut kivikovat paahtoleivät (niitä ei siis oltu paahdettu edes samalla viikolla. Se oli valmispakkaus), makeat sokeriset sarvet, kupillinen voita ja useita eri marmeladeja. Mä oli tilannut aamupalaani kahvin. Se pieni expressokupillinen suht tavallisen makuista kahvia ja iso maitolasillinen vaahdotettua kuumaa maitoa. 

Italialaisen ravintolan tunnistaa nimen etuliitteestä: Ristorante on yleensä hieno ravintola hovimestareineen. Trattoriat ja osteriat ovat arkisempia ruokapaikkoja. Lisäksi on pizzerioita ja pastaa tarjoavia spaghetterioita sekä zupperioita joissa saa keittoa, sisäelimiin erikoistuneita tripperioita, sekä friggitorioita joissa saa friteerattuja ruokia.

Roomassa ulkonäkö pettää, parhaat safkat saattaa olla rumimmassa murjussa. "Oma parhaamme" löytyi käpysen näköisestä kujaravintolasta, jossa oli törtsit punavalkoruudulliset päytäliinat :) Toisekseen hyvän ravintolan tunnistaa aukiolosta. Mikäli menet syömään kuuden aikaan illalla, ei auki ole kuin turistisyöttölöitä. Kunnon ravintolat ovat kuulemma suljettuina iltapäiväkolmesta iltaseitsemään/kahdeksaan.

Roomassa ruokaillaan.. ei vain yhtä ateriaa, vaan mieluiten useita pienempiä aterioita. Antipasti eli alkuruoat oli niiiin hyviä. Itse suosimme juustoja ja leikkeleitä, kuten kuvista saattaa päätellä :)





Useimmiten jaoimme annoksia keskenämme, jotta molemmat saimme sekä juustoja että "makkaroita". Minestre eli keittoja emme juuri syöneet. Muistan syöneeni kerran keittoa, mutta siitä ei ole yhtään kuvaa. Muutekin kuvat on valitettavasti aika huonolaatuisia kännykuvia...

Ruokalistoilta löytyy myös Primi l. Primo piatto (pastat, risotot) ja Secondi (padat ym. liharuoat). Suosimme molempia. Välillä yhdessä ja välillä erikseen, erityisesti lounaalla pasta oli riittävää yksinkin. Contorni tarkoittaa lisukkeita, ja ainakin tomaatit olivat todella hyviä, niinkuin ne ulkomailla ovat. I Fritti tarkoittaa uppopaistettuja ruokia ja Quinto quarto tarkoittaa jämäpaloja: kieltä, aivoja, sorkkia, häntiä, sisäelimiä kuten maksaa ja kateenkorvaa.

Pastaa ja piffiä
Pasta alla Carbonara ja hampparia
Pastaa tomaatilla ja carbonaraa
Kanapataa ja lihapullia
Mixed grill ja mixed sea food
Pizzaa

Dessert, Dolce. Jälkiruoaksi valitsimme usein Tiramisun, vaikka muitakin herkullisia vaihtoehtoja, kuten panna cottaa, leivonnaisia ja jäätelöitä oli tarjolla. Kuvan Tiramisu oli parasta, mitä ikinä olen maistanut. Maailman kallein Tiramisu löytyi Piazza Navonen laidalta, turisteille suunnatusta "herkkuravintolasta". En suosittele :)




Roomassa ruoan kanssa nautitaan vettä tai viiniä. Italialaiset viinit ovat maailman tunnetuimpia. Ravintoloissa "Talon viinit" on hyvin turvallinen valinta. Hyvää joka kerta!



perjantai 3. lokakuuta 2014

Syysnuutumaa

Matkablogissani on havaittavissa nuutumista, Rooman reissun postauksetkin ovat jääneet kesken ja muista reissuista ei ole vielä kuulunut pihaustakaan. Josko lähitulevaisuudessa häämöttävä Bremenin reissu katkaisisi tämän nuutuineisuuden putken, ja pääsisin uudelleen vauhtiin matkakertomusten suhteen...

Sitä odotellessa: Matkakuva parin päivän takaa, keskiviikon työmatkalta, Suomen Virroilla Torisevan rotkojärvi. Vaikka Virtain seudullakin oli upea ruska, on tähän kuvaan sattuneet ne vihreimmät yksilöt.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Sant Angelon linna

Sant'Angelon linna on yksi kaupungin tunneituimmista maamerkeistä

Castel Sant'Angelo (Pyhän enkelin linna), Rooman Borgon kaupunginosassa sijaitseva sylinterimäinen rakennus rakennettiin vuosina 120-139 Hadrianuksen hautapaikaksi, mausoleumiksi. Hadrianuksen jälkeen mausoleumiin haudattiin Antoninusten dynastian keisareita ja sukua (Antoninus Pius ja Faustina, Marcus Aurelius, Lucius Verus, Commodus), sekä Severusten hallitsijasukua (Septimius Severus ja Julia Domna, Caracalla ja Geta). 400 -luvulla, keisari Aureliuksen aikana tästä keisarillisesta haudasta muuntui strategisesti hyvin keskeinen Roomaa puolustava linnake kestämään hyökkäykset kaupungin pohjoisesta suunnasta. 

Keskiajalla linnakkeesta tehtiin paavien linnoitus ja asuinpaikka. Siellä oli taltioituna myös kirkon rikkaudet sekä valtavat ruoka- viini- ja vesivarastot sekä sotatarvikevarastot. Sant'Angelon linnan nimi tulee legendasta, jonka mukaan arkkienkeli Mikael näyttäytyi paavin rukouskulkueelle vuonna 590 Hadrianuksen mausoleumin päällä työntäen verisen miekkansa tuppeen merkiksi Jumalan vihan loppumisesta eli ruton väistymisestä kaupungista. Kiitokseksi paavi kruunasi linnan enkelipatsaalla. 

Rakennuksen huipulla on arkkienkeli
Mikaelia  kuvaava patsas, josta linnoitus
on saanut nykyisen nimensä.
(kuka kumma mahtoi keksiä laittaa antennin
patsaan välittömään läheisyyteen???)

Paavien residenssistä on suojattu, salainen kulkuyhteys Vatikaanin palatsiin ja Pietarinkirkkoon (Passetto di Borgo). Passetto on piilotettu järeä käytävä, jota pitkin paavit pääsivät pakosalle vaaran uhatessa Vatikaania. Käytävä on näkyvillä muurina kaupungilla, mutta sen tarkemmin siihen ei pääse tutustumaan. Elokuvassa "Enkeleitä ja Demoneita" Tom Hanks juoksentelee mm. pitkin Passettoa. Tämä kyseinen elokuva kuuluu muuten jokaisen Roomaan lähtijän pakollisiin ennakkovalmisteluihin.  

Passetto di Borgon rakennutti paavi Nikolaus III vuonna 1277
käyttäen aiemmin pystytettyjä muurin osia. Passetto näyttää
tavalliselta kaupunginmuurilta, mutta sen sisällä kulkee
800 metriä pitkä yhdyskäytävä Vatikaanista linnakkeelle.
Passetto di Borgo. Aleksanteri VI käytti sitä Kaarle VIII:n
miehittäessä Rooman vuonna 1494. Klemens VII pakeni sitä
pitkin Rooman ryöstön aikana vuonna 1527.

Linnoitusta käytettiin myös vankilana sekä teloitus ja kidutuspaikkana. Kuuluja Castel Sant'Angelon vankeja ovat Benvenuto Cellini, Giordano Bruno ja Alessandro Cagliostro. Italian yhdistymisen eli risorgimenton edellä 1800-luvulla Castel Sant'Angelon poliittisten vankien lukumäärä nousi jopa 681 vankiin.

Nykyään linnake toimii museona (Museo Nazionale di Castel Sant'Angelo). Castel Sant'Angelon linnaan johtaa Tiberin ylittävä antiikkinen silta Pons Aelius, jota kutsutaan nykyään Ponte Sant'Angeloksi

Huomio, tämä museo (kuten niin monet muutkin museot) ovat maanantaisin kiinni. Se kannattaa huomioida matkasuunniltemassa.Valokuvaaminen museosaleissa on kielletty, museossa on varsin tempperamenttisiä italialaisia muistuttelemassa museokansaa tästä rajoitteesta. Alla joitain linnakkeen kuvauksen sallivilla alueilla otettuja kuvia:







 





Erikoismainintana näköalat linnoituksen terassilta - aivan mahtava kokemus. Me olimme linnakkeella illan hämärtyessä, ja näköalat öiseen Roomaan olivat huikeat! No words needed:









Suosittelen!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Ponte Sant'Angelo

Seuraavaksi suuntaamme Sant'Angelon linnoitukselle. Sinne pääsee antiikkista kävelysiltaa nimeltään Ponte Sant'Angelo/Pons Aelius. Koska se itsessään on jo nähtävyys, tämä postaus keskittyykin vain tähän vuonna 134 rakennettuun kivisiltaan. Silta rakennettiin osaksi Hadrianuksen mausoleumia (nykyään nimeltään Castel Sant'Angelo), jolle siis pääsemme vasta seuraavassa postauksessa   

Ponte Sant'Angelo ylittää Tiberjoen Ponten kaupungiosasta Borgoon
Silta toimii nykyään ainoastaan "kevyen liikenteen" väylänä...
...ja kaupustelijoiden torina!
Tarjolla oli kaikkea "taivaan ja maan väliltä"  
1500-luvulla sillalla "esiteltiin" kansalle teloitettujen ruumita.
Samalla vuosituhannella paavi pystytti sillalle patsaita apostoleista, jotta saattoi alkaa keräämään "siltatullia". 1600-luvulla "kuluneet" apostolit korvattiin kymmenellä enkelipatsaalla. Nykyiset patsaat ovat "jäljennöksiä", alkuperäiset on siirretty Sant Andrea delle Fratten kirkkoon (Espanjalaisten portaiden eteläpuolella). Jokainen enkeli on luotu symboloimaan Jeesuksen kärsimystä ja ristiinnaulitsemista. 

Enkeli, jolla orjantappurakruunu
Enkeli, jolla on nauloja
Enkeli, jolla on risti
Silta toimi aikoinaan myös reittinä Pietarinkirkolle ja siksi
sillan toinen nimi onkin Pyhän Pietarin silta (Pons Sancti Petri)
Sillan kolme keskimmäistä kaarta ovat alkuperäiset antiikin ajalta.
Kaksi viimeistä kaarta lisättiin 1600-luvulla korvaamaan sillalle
alunperin johtaneita ramppeja.
Sillan eteläpäässä on vuonna 1534 pystytetyt Pietarin ja Paavalin patsaat.
 (Patsaat kuvassa selin, kaupunginpäässä)

Apostoleiden patsaat seisovat pienten kappeleiden päällä, jotka rakennettiin vuonna 1450 tapahtuneen onnettomuuden muistoksi. Onnettomuudessa hevonen karkasi ratsastajansa käsistä ja väkijoukon paetessa paniikissa sillankaide murtui ja 172 "pyhiinvaeltajaa" hukkui.


 Illan hämyisessä näyssä Sant'Angelon linnakkeen katolta,
voi 
melkein kuvitella olevansa ajassa vuosituhansia sitten.
(suosittelen klikkaamaan kuvaa isommaksi)
Siltaa kutsutaan enkelisillaksi (Ponte Sant'Angelo).
Nimi ei kuitenkaan johdu sillan enkeleistä, vaan nimi tulee
vanhasta legendasta, jonka kuulette seuraavassa postauksessa